Moikka moi ihanat! Loppuviikko on mennyt sitkeässä flunssassa ja veto on poissa. Habitareen lähtö aamuna olisi tehnyt vaan mieli jäädä lämpimiin peittoihin köllimään, mutta tankkasin itseni vitamiineilla ja särkylääkkeellä matkaan. Muksut ehtivät tämän jo sairastaa, joten nyt oli sitten mun vuoro. Blääh!
Mutta nyt kannat kattoon, sillä Sally's blogi täyttää 6 vuotta! Tättärää! En olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut syksyllä 2009 tätä aloitellessani, että 2015 blogi on vielä voimissaan, ja voih, miten paljon kaikkea mukavaa on mahtunut matkan varrelle: mahtavia lukijoita, yhteistyökumppaneita, tapahtumia, tapaamisia, verkostoitumista, kivoja blogisiskoja, joista osasta on tullut vuosien varrella rakkaita ystäviä, vertaistukea, positiivisuutta ja hyvän mielen jakamista. Ja tämähän on ihan paras harrastus, kun tätä voi tehdä kotona ja ottaa vaikka muksut mukaan leipomaan!
Te olette jakaneet mun kanssa unelmat ja haaveet, muuton Pirkanmaalle, töihin pääsyn ja sitten yt:t, sisustusalan opinnot, Mummiksi tulemisen, nuorimmaisen koulun aloituksen, arjen ja juhlan. Jos joku nyt kumminkin ihmettelee, niin kerrottakoon, että kaikki vuoden 2009 ekat postaukset olen poistanut syystä, että silloin mm. lapset vielä esiintyivät omilla nimillään ja kun blogeja oli Suomessa vielä aika vähän, niin monenmoista lieveilmiötä alkoi esiintyä, kun 2010 laitoimme pikkukaupungissa talon myyntiin. Oman elämän saattaminen julkisesti nähtäville aiheuttaa luonnollisesti monenlaista reaktiota, tutuissa ja puolitutuissa sekä serkunkumminkaimoissa eritoten, mutta olen aina jättänyt sellaiset omaan arvoonsa. Ystävät ja lähellämme olevat rakkaat ihmiset tietävät, että perhe ja lastemme hyvinvointi ovat meillä aina etusijalla ja kyllähän kaikki järkevät ymmärtävät, että ihan pintaraapaisuhan tämä tällainen blogin antama mielikuva on yhtään kenenkään elämästä.
![]()
- Päätin jo ihan alussa, että kirjoitan vain asioista, joiden takana voin itse seistä, ja osallistun asioihin/ tapahtumiin, joihin uskon ja jotka eivät ole ristiriidassa oman arvomaailmani kanssa.
Ei näin montaa vuotta voi muuten bloggailla, jos ei ole johdonmukainen ja seiso sanojensa takana. Olen aina ollut rehellinen itselleni ja omalle tyylilleni, ja uskallan tarvittaessa sanoa asiat suoraan, sillä selän takana jauhaminen ei kuulu periaatteisiini. Tietynlainen tyylitaju ja muutoksen hyväksyminen + ymmärtäminen voimavararana ovat toisinaan johtaneet siihen, että suljetaan ei-toivottuna ulos sakista, mutta aina löytyy myös niitä, jotka komppaavat ja tulevat sanomaan, että olen rohkea, kun uskallan esittää eriävän mielipiteen. Harmi vaan, että viestintuoja saa useimmiten osakseen ne terävimmät nuolenkärjet, varsinaisen sanoman jäädessä taka-alalle. Mutta niinhän se on elämässä yleensä kuin täällä blogimaailmassakin, että kaikkia ei voi miellyttää. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mikä helpotus! Voi yhdellä klikkauksella sulkea blogisivun, jos aihe tai naama ei miellytä. Piste ja end of story.
![]()
- Onneksi pääasiassa blogit keräävät yhteen samanmielisiä, samanlaisen sisustusmaun tai elämäntilanteen omaavia.
Mutta kun kirjoittaa blogia pitkään, aidosti ja elämänmakuisesti (iloineen ja suruineen), niin aina on joukossa niitä, jotka katsovat oikeudekseen loukata, koska luulevat tuntevansa bloggaajan yhden tapaamisen tai muutaman luetun blogitekstin perusteella. Ja anonyymiyden verhoon on täällä nettimaailmassa niin helppo kääriytyä. Fiksut kirjoittavat aina omalla nimellään ja tietävät, että loukkaus häpäisee vain sen lausujan.
Lieveilmiöistä siirrytäänkin sitten sujuvasti blogissa käynnistyvään 7. vuoteen :) Paljon on nimittäin jo opittu matkan varrella ja lisää uutta oppia + blogivuosia otetaan vastaan innolla. Tämä on siitä hyvä harrastus, että koskaan ei tule valmiiksi, saati täydelliseksi, ja blogin kehityskaari on helppo nähdä vaikka klikkailemalla alkuvuosien postauksia, heh. Tuhannen julkaistun postauksen myötä teksti on myös jo sangen sujuvaa ja valokuvatkin toivon mukaan ainakin vähän parantuneet, suurentuneet ainakin!
Koska lukijat ja vastavuoroisuus ovat bloggaamisen tärkeimpiä kulmakiviä,toisin sanoen blogia ei olisi ilman teitä lukijoita(minä kun en kirjoita vain omaksi ilokseni vaan toivon, että blogitekstit myös inspiroivat lukijaa), niin toivon, että te kertoisitte,mistä asioista ja aiheista haluaisitte lukea täällä?
- Ajattelin sitten joka kuukausi tästä eteenpäin kirjoittaa toivepostauksen eli heitäthän kommenttiboksiin omia ajatuksiasi tulevalle blogivuodelle!
- S y n t t ä r i a r v o n t a on muuten luvassa jo heti ensi viikolla, joten pysykäähän kuulolla!
Tämä syksy on mukavan energiasävytteinen, intoa ja uskallusta on runsaasti ilmassa. Toivotaan, että pystymme jakamaan sitä puolin ja toisin. Rentoa sunnuntaita!
Jutun kuvat blogimatkan varrelta.
