- Äiti täytti syksyllä 80 ja iskäkin on jo 75v. Omakotitalon myyminen ja muutto kerrostaloon olivat heille iso asia!
Kaikkihan me haluamme olla forever young, joten jo pelkästään tosiasioiden tunnustamisen kanssa saa tehdä paljon ajatustyötä. Eletyt vuodet näkyvät kokemuksena ja viisautena, mutta tuovat väistämättä myös muutoksia kehoon ja mieleen, jalka ei nouse enää kuten ennen, voimat vähenevät, omakotitalossa siivottavia neliöitä on liikaa, lisänä tulee lumityöt, nurmikonleikkuut, ikkunanpesut, puutarhanhoito ym. Kaunis ajatushan se on, että me aikuiset lapset mahdumme perheinemme heille tarvittaessa (yö)kylään, mutta kyllä jossain iässä täytyy jo ruveta asettamaan omat tarpeet etusijalle, jotta kotona pystyy asumaan mahdollisimman pitkään.
- Muistattekin varmaan, kun kirjoittelin kesällä vanhempieni omakotitalon olevan myynnissä?
Otettiin hyvät valokuvat, tilattiin tarvittavat asiakirjat, tehtiin myyntiesite ja myytiin talo Etuovi-palvelun avulla 2,5 kuukaudessa. Kiinnostusta oli tosi kivasti ja saatiin 2 hyvää tarjousta, joista toisen kanssa käteltiin kaupat.
Ensi kesänä vanhempani viettävät 50-vuotis hääpäiväänsä ja voitte uskoa, että kaikki vuosien aikana kertyneet tavarat on säilytetty suurina aarteina.♥ Tämä muutto oli siis hieman isompi projekti kuin pelkkä siirtyminen paikasta toiseen, sillä ajatuksena oli samalla helpottaa elämää ja mahtua jatkossa kutakuinkin puolet pienempiin tiloihin.
Toiveena oli löytää 3-4 h + k + s, jossa olisi parveke järvinäkymällä ja joka tarjoaisi esteetöntä asumista Tampereen keskustan tuntumassa. Kivoja pikkuasuntoja olikin kesällä ja alkusyksystä paljon tarjolla, mutta sopiva kolmio tuntui olevan kiven alla. Kiertelin vanhempieni mukana asuntonäytöillä, sillä sisustussuunnittelijana pystyin näkemään pienempienkin asuntojen potentiaalit ja tiesin, mikä toimisi heidän arjessaan. Aika täpärälle meni aikataulullisesti, mutta lopulta vain järvinäkymästä piti tinkiä, jotta uusi koti löytyi.
Kun nimet oli paperissa ja oltiin hetki huokaistu, niin alkoi ahkera KONMARITUS eli tavaroiden karsiminen. Kaikki, jotka ovat auttaneet omia ikääntyviä vanhempiaan tässä samassa tilanteessa, tai konmarittaneet omassa elämässään, tietävät, että tehtävä ei ole helppo. Tavaroihin liittyy niin paljon muistoja ja tarinoita, niillä on tunnearvoa, ne on ehkä hankittu ensimmäisillä palkkarahoilla, niitä varten on säästetty pitkään, ne on peritty, tehty itse ja säilytetty rakkaudella. Joukossa voi olla kuitenkin myös raskasta painolastia, ikäviä muistoja, ei-mieluisia lahjoja, ulkomaan tuliaisia, heräteostoksia, rikkinäisiä, parittomia, kaapin perukoille ja varastoon unohtuneita turhia tavaroita. Niiden poisheittäminen ei loukkaa ketään, vaikka niin tulee itse helposti ajateltua. Turhasta tavarasta luopuminen tekee hyvää ja se voi olla jopa suorastaan vapauttavaa! Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että itselle ylimääräinen ja tarpeeton tavara pitäisi heittää roskiin, sillä tavarat voi myös lahjoittaa eteenpäin, myydä kirpparilla tai tori.fi palvelussa, viedä esim. vuokravarastoon, josta ne voi myöhemmin sitten käydä rauhassa läpi, jos luopuminen tuntuu juuri nyt liian vaikealta. Ei-mieluisesta lahjasta luopuminen ei myöskään tarkoita, etteikö pitäisi lahjan antajasta. Jokainen toimii tässä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Olen ollut mukana tässä vanhempieni projektissa nyt keväästä saakka ja täytyy kyllä sanoa, että koko tunneskaala on käyty läpi! Luopumisen tuska, itkut, naurut ja huumorin kukat. Nämä kuukaudet ovat myös lähentäneet meitä entisestään. Muuttomiehet kantoivat tällä viikolla vanhempieni tavarat uuteen kotiin, mutta projekti jatkuu vielä. Nyt koitetaan sopeutua uuteen elämäntilanteeseen ja uusiin neliöihin, nauttia pienistä asioista ja tehdä kerrostalokodista omannäköinen, esteetön ja toimiva.
Koen suurta iloa, kun voin auttaa ikääntyviä vanhempiani elämässä eteenpäin. Hekin ovat aina auttaneet ja tukeneet minua, kun olen sitä tarvinnut. ♥ 2 isoa muuttoa lyhyen ajan sisällä (tämä + meidän oma muutto kesällä) ovat olleet kova voimainkoetus. Blogi päivittyy jatkossa taas hiukan ahkerammin, kiitos kärsivällisyydestä! Tosin meillä on kotona tällä hetkellä myös yksi kipsijalka, joten äidin apua ja tukea tarvitaan täälläkin ;DD