- Pariisin tapahtumat vetävät hiljaiseksi.. Kuinka puhua tästä lasten kanssa? Miten vastata, kun lapsi kysyy "Tuleeko nyt sota? Voiko tällaista tapahtua Suomessa?"
Pieniä lapsia kannattaa suojella mediatulvalta, mutta kuinka tehdä se näiden hieman isompien kanssa, joille älypuhelin on kasvanut kiinni kämmeneen, whatsapp ja twitter ovat jokapäiväisessä käytössä? Yhtä ainoaa oikeaa konstia ei ole olemassa, sillä kaikki me olemme erilaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, mutta sanoisin, että kannattaa olla läsnä ja puhua tapahtuneesta lasten kanssa. Ja muistaa tehdä asioita, joita normaalistikin tekisi sekä kannustaa lasta ja nuorta kertomaan omia ajatuksia tapahtuneesta. Huonot uutiset eivät lakkaa olemasta, vaikka niistä vaiettaisiin eikä terrorismin kylvämää pelkoa voi vaan 'painaa villasella'.
Ihaillen katsoin iltauutisista rohkeita pariisilaisia, jotka menivät lauantainakin lempikahvilaansa, kuten muinakin päivinä. He ymmärsivät tragedian äärelläkin, ettei pelolle pidä antaa valtaa. Mielestäni se on erinomainen neuvo eli tällaisissa tilanteissa on hyvä itsekin yritttää pysyä rauhallisena, sillä lapset tarkkailevat meidän aikuisten reaktioita ja vaistoavat jo pienenä yllättävän paljon asioita. Roolimalleja me tarvitsemme vielä isonakin!
Sytytän tänään kynttilän rakkauden kaupungille Pariisille. Elämä jatkuu. Ikäviä uutisia kuultuaan lapsilta tulee usein ihan itsestään esiin auttamisen halu ja silloin on hyvä pohtia yhdessä omia mahdollisuuksia auttaa. On tosi kurjaa, että tällaisia kamaluuksia pitää ensin tapahtua ennenkuin ihmiset heräävät maailman hätään, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omia asenteita ja ojentaa käsi apua tarvitseville. Vihaan ei pidä vastata vihalla, vaan rakkaudella. ♥
