Carpe diem

Hyvä ruoka, parempi mieli. Mutta täytyy kyllä todeta, että elämä murjoo nyt oikein urakalla. Taivaankappaleiden asennot ovat ilmeisesti sangen epäsuotuisat, sillä vastoinkäymisestä toiseen harppomista on ollut tämä loppuviikko. Ensin vietiin kuvainnollisesti matto jalkojen alta, sillä eipä aamulla vielä tiennyt, mitä iltapäivä tuo tullessaan. Sitä seurasi sitten vielä sarja pienempiä pettymyksiä. Ja aika monta yhden vuorokauden sisään, jos saan sanoa. Ihan näppäimillä ollut kiva vuokra-asuntokin meni toiselle perheelle. Laiha lohtu, että oltiin sentään 1. varasijalla.Valivali. Anteeksi tämä avautuminen, mutta en hetkeen muista, milloinka olisi ollut yhtä kurjat fiilikset :/

Prisman pakastealtaasta löytyi onneksi nämä kivat esipaistetut pakastepizzapohjat ja sai vähän oikaista ruuanlaitossa! Täytteeksi herkkusieniä, tonnikalaa, chorizo-makkaraa, valkosipulia, paprikaa. Jokainen sai laittaa mieleisensä täytteet. Miehen kanssa kaadettiin kyytipojaksi lasit viiniä. Laiha lohtu sekin, sillä jääkiekkopelikin varmaan hävitään ja mun suosikit tippuu Voicesta.

Elämä on arvaamatonta. Mutta miksi ihmeessä tässä iässä pitää vielä sortua siihen, että tulee arvostaneeksi itselle päivänselviä asioita vasta, kun on liian myöhäistä.. Thank God, perhe on koossa eikä kukaan ole kuollut. Eikun pää pystyyn vaan ja kohti uusia pettymyksiä!