HAPPAMIA, SANOI KETTU PIHLAJANMARJOISTA

Joku rentoutuu lenkillä, toinen hyvän kirjan tai sisustuslehden parissa, mulle ilot ja surut vaativat seurakseen astetta tujumpaa: kunnon pihvin, lasin punkkua tai herkullisen leivonnaisen. Ja mikäs sen sopivampi näin syksyyn kuin suussa sulava suklaa!

Leivoin sokeroiduilla pihlajanmarjoilla koristellun kakun torstai-iltana ja jännitin, mahdanko saada siitä niin onnistuneen, että kehtaan viedä sen perjantaina töihin mukananani. Se oli nimittäinmun läksiäiskakku. Suussa sulavan suklaakakun ohje löytyy täältä.

Luit ihan oikein, mä irtisanoin itseni pari viikkoa sitten ja jätän tutun ja turvallisen vakityöni ensi viikon jälkeen. Asiaan ei liity dramatiikkaa, mutta sen sanon, että tää on just tätä eli sopii niin täydellisesti mun koukeroisen elämäni pirtaan. Että kun asiat viimein vakiintuvat ja löytävät paikkansa, niin tulee eteen jotain täydellisen mullistavaa. Elämää suurempi aalto. Sellainen, joka vaan pyyhkäisee mukaansa. Mutta tällä kertaa mä tiesin odottaa sitä. Mä tiesin sen tulevan. Tiesin, että mun pieni kaarnalaivani pääsee vihdoin isoille vesille. Että mun tähtihetkeni on tullut.

- Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin, että valmistuin viime vuonna sisustusalalle. Nyt toteutan suuren unelmani ja hyppään sinne kokonaan! 

Tällä hetkellä, 43-vuotiaana koen olevani juuri sopivan ikäinen tehdäkseni täydellisen alanvaihdon ja lähteäkseni rohkeasti uudelle uralle. Sillä kyllä se on kuulkaas niin, että jos ei oo jossain sydän täysillä mukana, niin keksii vaan tekosyitä itselleen, jotta jaksaa jatkaa, mutta jos haluaa jotain oikein kovasti, niin keksii lopulta keinon päästä sinne. Esteet on tehty ylitettäviksi. Eläminen on niin paljon muutakin kuin vaan sitä, että hengittää. Sillä loppujen lopuksi me muistamme kaikista parhaiten ne hetket, jotka saivat henkemme salpautumaan!