HAPPY DAY

Mikä tekee sut onnelliseksi? Onko se auringonpaiste, pala suklaata tai lenkki työpäivän jälkeen? Vai tarvitaanko kokonainen irtiotto arjesta? Lomamatka kauas lämpimään? Tai ihan vaan siivottu koti tai uus tukka, niin jo elämä hymyilee?

Onni tulee arjesta, sanotaan. Mutta onnen muruset pitää itse kerätä. Ja joku on ripotellut ne tahallaan ylt' ympäriinsä. Se on niin totta, mutta valitettavan usein asioiden todellisen merkityksen ymmärtää vasta, kun elämä antaa siitä ensin rankemman puoleisen oppitunnin. Esim. terveyttä tulee usein arvostaneeksi vasta, kun sen menettää :/

Sama pätee monessa parisuhteessa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Elämänkumppani ei saisi olla itsestäänselvyys. Muistatko vielä vuosienkin päästä, mihin aikoinaan ihastuit omassa puolisossa? Ja onko ne nyt ne samat piirteet, jotka tänä päivänä ärsyttävät? Aivan liikaa on myös tarinoita siitä, kuinka oman terveyden uhallakin tulee vedettyä itsensä piippuun. Se on sääli, sillä meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Itseään pitäisi rakastaa edes sen verran, että tulisi pidettyä itsestä ja omasta jaksamisesta huolta.

Olen joskus kuullut sanottavan, että unelmat ovat riittävän suuria silloin, kun ne melkein jo pelottavat itseäkin. Että pitää tavoitella tyyliin kuuta taivaalta - dream big - jotta voisi saavuttaa joskus jotain suurta. Suuret unelmat siis tavallaan antavat ihmiselle mahdollisuuden kasvaa niiden arvoisiksi.  

Aina sen ei onneksi tarvitse olla niin. Toki suuriakin suunnitelmia ja (mahdottomia) unelmia tarvitaan, mutta ihan vaan sujuva arki tekee ainakin mut onnelliseksi. Lasten nauru. Innokas auringonsäde verhonraossa. Lämmin tuuli kasvoilla. Mud cake. Mukava olo. Kun kaikki ovat terveitä. Kun ei tarvitse kiirehtiä minnekään. Useiden vastoinkäymisten jälkeen rakastan sitä tunnetta, kun asiat alkavat viimein loksahdella paikoilleen, piece by piece. Mun kohdalla onnellisuuteen ei tarvita matkaa kauas pois, muhkeaa lompsaa tai nopeaa autoa (vaikka nekin ois kyllä kivoja). Viikonloppu ja mudcake riittää!