BLOGIKOTI LEHDESSÄ

Mitä kaikkea kätkeytyy lehtijutun tekemiseen? No itse asiassa aika paljonkin. Oma koti on printattu kaikkien nähtäväksi, joten katuakaan ei enää voi, mutta kaikille kommelluksille voi sentään jo nauraa.

Olisin nimittäin ehdottomasti tarvinnut toisen käsiparin kainaloiden alle ja hurjasti lisää kokemusta valokuvaamisen saloista + kameran säädöistä, sillä itku meinasi päästä oman osaamattomuuteni kanssa, kun kuvat olivat milloin rakeisia ja milloin ylivalottuneita, vaikka mitä nuppia väänsi. Pari päivää lisäaikaa ei myöskään olisi ollut pahitteeksi samoin kuin kuvausassari, joka olisi kyennyt lukemaan ajatuksia. Siis mission impossible!

Uudessa Parhaat Kotiblogit lehdessä oli siis meiltä 3 aukeaman juttu, jossa mukana 9 ottamaani valokuvaa. Lehti oli asettanut aineiston takarajaksi 13. tammikuuta, niinpä heivasimme Joulun ulos sisustuksesta uudenvuoden tienoilla ja aloimme valmistautua kodin kevääseen. Haasteita riitti, sillä 

a)  päivät olivat tammikuun alussa todella lyhyitä ja harmaita

b)  maassa ei ollut lunta ja vettä satoi ainakin kaksi viikkoa putkeen

c)  joulupukki ei vieläkään tuonut mulle kameraan jalustaa

d)  mistä ihmeestä löytäisin tammikuun alussa kevätkukkia?

Lisäksi oli pitänyt miettiä jo etukäteen, että miksi ylipäätään lähteä mukaan. Eli kuinka samat nurkat voisivat kiinnostaa ketään kerta toisensa jälkeen. Kriittisyyden suuressa suossa tarpoessani keksin onneksi pyytää muutaman yhteistyökumppanin mukaan ja rakentaa jutun sen ympärille. Enää olikin pohdittavana, kuinka lähestyä suuria brändejä kuten Gant Home ja Lexington ja saada myös siellä päässä kiinnostus heräämään...

- Liljat, jotka pysyivät sitkeästi nupussa päiväkausia ja aukesivat ihan liian myöhään lehtijuttua varten :)

- Tästä kuvasta tuli mun lemppari, sillä otin sen puolivahingossa peilin kautta!

Tähän nimenomaiseen juttuun mukaan lähtemisessä houkutteli se, että sai näpsiä kuvat + kirjottaa tekstin itse. Että juttu olisi minun kertomani eikä kenenkään muun versio minun kertomastani. Siinä on nimittäin vissi ero! En todellakaan pidä itseäni sisustustoimittajana ja mun valokuvaustaidotkin on suoraan sanoen melkoista räpellystä, mutta bloggaamisen jo osaan ja päätin luottaa siinä kohtaa itseeni. Kuvia tuli lopulta räpsittyä kolmattasataa ennenkuin 30 hyvää otosta onnistui. 90% sai siis armotta deleteä osakseen. Kuvien tarkkuus piti olla 300 dpi, kameran asetukset kaakossa ja loppu luovuttaa tyynesti herran haltuun, sillä se, mikä riittää kuvan standardiksi täällä blogissa, ei ole lähelläkään painokelpoista kuvanlaatua.

Zoom Designin Natalian kanssa yhteistyömme sujui kuin tanssi ja Gant Home sekä Lexington toimittivat kuvauslainaan kevään uutuustuotteita, joissa oli runsaasti valinnanvaraa. Innostuinkin kokeilemaan eri yhdistelmiä ja kaikki sujui hienosti - siihen asti, kunnes mä keksin, että pelkkä kaunis kattaus on tylsä ja mun pitää ehdottomasti kokata kevään kunniaksi parsaa! Ja mistäs sitä oikeasti edes löytäisi tammikuun ekalla viikolla, kun parsa-aika alkaa vasta huhtikuussa.... Lievästi kunnianhimoinen tavoite.

Pari päivää juoksinkin näiden himskatin parsatankojen perässä ja hieman oli kyllä syyllinen olo heittää pannulle Perusta asti rahdattua jättihiilijalanjälkiparsaa! Mies jaksoi kuitenkin valaa muhun uskoa, ettei sitä kukaan kuvista huomaa.. Mutta hienosti mä ylitin itseni eli parsa onnistui mainiosti: se oli sopivasti rapsakkaa, vaikka näyttääkin lautasella käristyneeltä käntyltä ja kylmä valkkari kyytipoikana lievensi omantunnontuskat hiilijalanjäljestä tehokkaasti. Ja lystiä meillä ainakin riitti, kun mies kuvasi ja mä kokkasin! Hollandaise-kastikekin on alusta asti itse tehty, ei mitään pussisoossia!

- Parsaa prosciutto kääreessä Hollandaise-kastikkeen kera

Lähetin lopulta toimitukseen kolmisenkymmentä kuvaa + kirjoittamani tekstin. Yksi pikkuvirhe pääsi pujahtamaan mukaan, vaikka oikoluin tekstin moneen kertaan, mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä. Parhaat Kotiblogit -lehtikuvia meiltä löydät edellisestä postauksesta tai klikkaamalla tästä.